fi 
Ateenassa asuva kuvataiteilija Krank luo teoksia, jotka ulottuvat maalaustaiteesta installaatioihin, videoihin ja maataiteeseen. Hänen tuotantonsa keskittyy tietoisuuden ja alitajunnan, sattuman ja tarkoituksen sekä katoavaisuuden ja ikuisuuden välisiin rajapintoihin – muodostaen moniulotteisen taiteellisen universumin.
Maalauksissaan Krank on kehittänyt omaleimaisen kuvakielen, joka vangitsee tietoisuuden ilmentymiä ja syventyy samalla abstraktin ekspressionismin kautta alitajunnan abstrakteihin käsitteisiin. Hänen luomisprosessistaan syntyy salattuja viestejä, jotka on tarkoitettu luettaviksi ja tulkittaviksi syvemmällä tasolla.
Jokainen taiteellinen ele toimii osana kokonaisuutta, vahvistaen edeltäjäänsä ja ilmentäen taiteilijan henkilökohtaisia tunteita – luoden lopulta rinnakkaisia kerronnallisia maisemia.
Siirtyessään maalaustaiteesta installaatioiden pariin Krank keskittyy yhteiskunnallisiin ja poliittisiin kysymyksiin, kuten ympäristöön, asuntokriisiin ja ylikulutukseen. Konseptuaalisten
lähestymistapojen avulla hän luo teoksia, jotka ovat silmiinpistävän välittömiä ja kriittisesti pohdiskelevia ja toimivat itsenäisinä visuaalisina kertomuksina. Hänen installaatioidensa tarkoituksena on sekä herättää katsojassa epävarmuutta että herkistää häntä, ja ne kannustavat syvempään ymmärrykseen ihmisen olemassaolosta nyky-yhteiskunnassa.
Krank jatkaa tutkimustyötään, kokeilujaan ja luomistyötään ja tuo esiin teoksia, jotka toimivat moniulotteisina peileinä sekä henkilökohtaisille että yhteisöllisille kokemuksille.
Mistä saat inspiraatiota työhösi?
”Kasvoin pakolaisalueella, Vähä-Aasian juurista peräisin olevassa perheessä. Jo varhaisesta iästä lähtien olin syvällä Anatolian kulttuuriperinnön keskellä. Kotona minua ympäröivien
tekstiilien geometriset kuviot ja koristeelliset kuviot löysivät tiensä – lähes tiedostamatta – maalauksiini. Esteettisen
arvonsa lisäksi nämä kuviot toimivat välineinä, joiden avulla tutkin kollektiivista ja yksilöllistä muistia sekä kulttuurista identiteettiä.”
Mikä on lempivärisi?
”Vuodesta 2002 lähtien aina vuoteen 2013, jolloin muutin Berliiniin, työskentelin pääasiassa värien parissa. Sen jälkeen elämäni muuttui kuitenkin radikaalisti.
Yksin vieraassa ympäristössä koin vaikeita ja vieraita tilanteita. Päivät seurasivat toisiaan jatkuvassa sisäisen etsinnän ja kehittymisen prosessissa – ilon ja surun, turhuuden ja toivon välimaastossa. Mustan ja
valkoisen vuorovaikutuksessa löysin kaikki ne sekavat tunteet, jotka hallitsivat sisälläni.
Näin surun vastustavan toivoa ja muodostavan silmiinpistävän, kaksijakoisen visuaalisen kielen, jolla pystyin vapaasti ilmaisemaan todellisuuttani.”
Millainen musiikki inspiroi sinua tai soi taustalla, kun luot?
”Kun luon, haluan mieluiten olla yhteydessä ympäröivään tilaan – ja sen omaan ääneen – olipa kyseessä sitten oma studioni tai luonnon keskellä sijaitseva hylätty rakennus.
Kun haluan eristäytyä ulkoisista häiriötekijöistä, kuuntelen Deru – 1979 -albumia sekä Bohren & der Club of Gore -yhtyettä.”
Onko sinulla suosikkielokuvaa tai -ohjaajaa?
”Yksi kaikkien aikojen suosikeistani on edelleen Darren Aronofskyn elokuva Requiem for a Dream.”
Voit seurata häntä Instagramissa nähdäksesi lisää hänen töitään ja pysyäksesi ajan tasalla hänen uusimmista näyttelyistään.
